7. lokakuuta 2011

Kävin eilen pankissa…

Eilen aamulla kävin pankissa ja istuin erään mummelin viereen, katsoin häntä nopeasti ja muistan ihmetelleeni hänen vaatetustaan, kuten pipoa joka hänellä oli päässään.

Kun istahdin penkilleni odottamaan palveluvuoroani, kysyi mummo kovalla mutta varsin nopealla puhetyylillä että olenko minä Forssasta, vastasin hieman kummastellen että kyllähän täällä on asusteltu jokunen vuosi.

Tässä vaiheessa muistan miettineeni onkohan tuolla kaikki ruuvit kohdallaan, sitten hän sanoi että onpas ulkona märkää, edelleen kovalla ja nopealla puhetyylillä, vastasin hänelle nyökkäämällä ja yritin viestittää että minua ei haluta keskustella hänen kanssaan.

Sitten asia selvisi että mummelilla ei ole kaikki kunnossa kun hän alkoi pölisemään itsekseen ties mitä kummallisempia asioita kuten “en mene, tulin nyt pankkiin rahoja hakemaan”, “monta riviä tyhjänä, hidasta on tämä täällä” näitä hän ei sanonut minulle vaan käyttäytyi hyvin oudosti samalla, mummon käyttäytymistä on vaikea pukea tekstiksi ja kertoa täällä.

Ihmisiä vyöryi sisään ja mummeli pölötteli ties mitä ajatuksiaan ääneen, ihmiset katsoivat minua, mummelia ja taas minua.. Tilanne oli vähintäänkin kiusallinen sillä ihmiset varmasti luulivat että olen tämän mummelin kanssa asioilla, ei se sinällään minua haitannut mitä muut ajattelivat mutta tunsin lievän kiusallisuuden tunteen.

Samoilla penkkiriveillä odotellut naisihminen siirtyi pankin toiselle puolelle odottelemaan vuoroaan kun hänelle selvisi mummelin tila.

Sitten mummelin vuoro tuli ja hän pongahti ylös ja kipitti asioimaan, siellä hän huusi pankkineidille: “sukulaiset ovat tulleet kylään ja nyt tarvitaan rahaa, kummitäti ja kummisetä ovat kylässä, ovat yli 80-vuotiaita, tarvitaan rahaa."

Pankkineidin vastauksista ja eleistä selvisi että moinen avautuminen tuli hänelle yllätyksenä ja tilanne tuntui hänestä hyvin epämiellyttävältä, sitten mummo sanoi että hänen tytär on perheineen myös tullut kylään.

Tässä vaiheessa minuun iski sääli tätä mummelia kohtaan, mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan ja näin ikään kuin filminauhan jossa hänen tilansa ja elämänsä laatu heikkeni nykyiseen pisteeseen, jossa hänen oma tytär olisi jättänyt täysi ikäiseksi tultuaan mummon oman onnensa nojaan, hänen miehensä olisi kuollut tai hänet olisi jätetty ja nyt myöhemmin mökkihöperöitynyt mummo olisi kieltäytynyt avusta jota tytär ei aikaisemminkaan tarjonnut.

Kyseessä ei ollut aivan tavallinen mummeli vaan selkeästi mielenterveysongelmista kärsivä seniori :/ mitä ihmettä terveydenhuolto voi tehdä jos sairaus on edennyt siihen asteeseen että henkilö kieltäytyy avusta ja hoidosta?

En minä tiedä tämän mummelin asioista yhtään mitään enkä missään tapauksessa häntä halua loukata, mutta tilanne vaikutti niin mielenkiintoiselta myös näin jälkikäteen ajateltuna että halusin tuon kohtaamisen ja ajatukseni tuoda julki.