22 syyskuuta, 2015

Nyt ei nappaa Pixar, ei yhtään nappaa!

Meillä paikallinen elokuvateatteri näyttää tulevana viikonloppuna Disney Pixarin uusimman animaation Inside Outin.

Innostuin katsomaan elokuvan trailerin, jos vaikka kävisi leffan katsomassa, katsoin ensiksi alkuperäisen jenkkitrailerin ja sitten kiinnostuin katsomaan keitä Suomidubissa ääninäyttelee ja sen jälkeen katsoin dubatun version trailerin.

Meinasi mehut lentää suusta kun huomasin melkoisen järkytyksen, huomaatteko te? Liitän trailerit tuohon alas ja kerron niiden jälkeen mikä ero näissä kahdessa on, kertokaa rehellisesti jos itse huomasitte sen ennen kuin luitte vastauksen ja mitä mieltä olette tästä?

Alkuperäinen jenkkiversio:

Suomennetun version traileri:

 


Noh, tässä vielä kuvakaappaukset eroista:

Jenkkiversio:

pixar inside out - trailer US

Suomiversio:

pixar inside out - trailer FINdub

Aivan, Suomessa katsojille esitetään potkupalloa kun taas alkuperäisessä versiossa jääkiekkoa, mistä ihmeestä tässä on kyse ja miksi näin on haluttu tehdä?

Mielestäni Suomi on ennen kaikkea jääkiekko maa... Vastausta odotellessa.

14 syyskuuta, 2015

Käytätkö vielä kasetteja?

Kasetteja (Mikko Hyppösen twiitistä napattu kuva)Jenkeissä on yhtiö joka ei lopettanut kasettien tekoa, nyt se on viimeisimpiä firmoja joka niitä vielä tekee ja kertoipa juuri Bloombergille että viimeisin vuosi on ollut yhtiön paras tähän astisista vuosista.

Miten näin voi olla?

Kilpailijat lähtivät aikoinaan CD-levykelkkaan, osa lopetti koska Internet vei heidän asiakkaat nurin ja niin edes päin mutta miksi sitten yhtiöllä menee nyt niin hyvin?

Kasetti tarjoaa varsinkin indiebändeille edullisen ja melko siistin tavan tuoda julki itseään, he haluavat tehdä asioita edelleen samalla tavalla kuin heidän ihailemansa idolinsa, kasetin ääni tuo sitä likaista värettä musiikkiin, se tuntuu oikealta, toisin kuin kristallin kirkas CD:ltä tuleva äänitys.

On aika hauska ajatella sitä että kasettikin on päässyt nyt siihen asemaan mihin LP:kin, bändit haluavat kuulla musiikissaan kasetin tuoman tunnelman, ehkä sen hieman sähköisen ja "likaisen" äänen?

Kun katsoin tuon Bloombergin jutun (jonka muuten Mikko Hyppönen julkaisi Twitteriin) niin innostuin muistelemaan omia kasettejani, ne on itse asiassa vieläkin tuolla kaapissa, tai ainakin osa ja äidilläni että siskollani on myös melkoinen määrä. Niissä on musiikkia jota ei koskaan ole tuotu nettiin, ne ovat harvinaisia, niiden omistaminen tuntuu omistamiselta.

Lukemattomien Suomalaisten pikkubändien julkaisemia kasetteja 70- ja 80-luvuilta löytyy näistä kokoelmista, bändien joiden nimiä ei enää muista (paitsi sitten kun kasetin laittaa soimaan) ja mistä ei ole kirjoitettu nettiin mitään.

Toisin on LP-levyjen ja varsinkin CD-levyjen kanssa, niistä löytyy remasteroidut versiot Spotifyistä ja muista samankaltaisista netin musiikkiarkistoista.

Olin lapsena hyvin innostunut tekemään sekakasetteja eli "mixteippejä" joita jaoin ystäville tai oikeastaan niitä vaihdeltiin keskenämme, waretusta parhaimmillaan!

Nykyään en kasetteja enää käytä, soitin kyllä löytyisi mutta kasetit ovat unohtuneet tuonne kaapin pohjalle, ehkä ne sieltä pian kaivan ja kaivankin :D

Oli ihan pakko näin "ääneen" tästä päästä jotain sanomaan, sen verran lähellä sydäntä tuo juttu kävi :) Music for ever! ja sillai...

Kertokaas te omia muistojanne kaseteista, ovatko vielä käytössä?