Kauppakassit Forssan Citymarketista

Tällä kertaa Citymarketin tarjontaa...

Noin 27 euroa meni tähän ostosreissuun.

Opiskelemassa...

Tulin jälleen opiskelemaan Forssan aikuiskoulutuskeskukseen, tai nykyisin Faktiaan. Täällä olisi tarkoitus saada ICT-asentajan paperit, mitä ne sitten ikinä ovatkaan?

Eilen kouluun tutustuminen alkoi ja pyörittiin pitkin koulua, lähinnä sähköalan puolella ja opastus oli myös sähköala painotteinen, johtuen siitä että ICT- ja sähköpuoli on yhdistetty, toinen opiskelija kysyi minulta eilen että kumpaan olen tullut, sähköalalle vai ICT-puolelle, en tosiaan tiennyt miksi sitä kysyi kunnes selvisi että sähkön opiskelijat ovat jostain syystä samassa ryhmässä, ainakin alkuun.

Olikin hyvin ärsyttävää eilen pyöriä jossakin sähköalan puolella ja kuunnella asioita joista minulle ei ole tulevan opiskeluni kannalta varmaankaan minkäänlaista hyötyä, ellei sitten kiinnosta tietää että sähköt saavat työhaalarit ja pukukaapit torstaina ja että sähköt tulevat "tähän", ICT-puolesta ei kerrottu mitään, ei ole hajuakaan mihin tässä mennään torstaina kun kai koulutus vasta alkaa, toivottavasti se selviää.

Enkä edes tiedä kuinka moni ICT-puolelle on tulossa, ihmetyttää mikseivät kouluttajat kysyneet ensimmäisenä päivänä mihin kukakin on hakenut ja selvittänyt ryhmiä jo heti alkujaan...

Tänään ja huomenna on työnhakukursseja, itse sanoin noiden vetäjälle että lähden ATK-luokkaan.. juttusi kun on niin moneen kertaan jo kuultu, tuli avaamaan oven ja tässä nyt näpyttelen.

Tarkoitus oli tehdä juttuja IT Paukkuun mutta tämä viikko ei toistaiseksi ole alkanut kovinkaan mielenkiintoisilla uutisilla mutta enköhän iltapäiväksi jonkun jutun saa sinnekin ruksattua.

Kävin eilen pankissa…

Eilen aamulla kävin pankissa ja istuin erään mummelin viereen, katsoin häntä nopeasti ja muistan ihmetelleeni hänen vaatetustaan, kuten pipoa joka hänellä oli päässään.

Kun istahdin penkilleni odottamaan palveluvuoroani, kysyi mummo kovalla mutta varsin nopealla puhetyylillä että olenko minä Forssasta, vastasin hieman kummastellen että kyllähän täällä on asusteltu jokunen vuosi.

Tässä vaiheessa muistan miettineeni onkohan tuolla kaikki ruuvit kohdallaan, sitten hän sanoi että onpas ulkona märkää, edelleen kovalla ja nopealla puhetyylillä, vastasin hänelle nyökkäämällä ja yritin viestittää että minua ei haluta keskustella hänen kanssaan.

Sitten asia selvisi että mummelilla ei ole kaikki kunnossa kun hän alkoi pölisemään itsekseen ties mitä kummallisempia asioita kuten “en mene, tulin nyt pankkiin rahoja hakemaan”, “monta riviä tyhjänä, hidasta on tämä täällä” näitä hän ei sanonut minulle vaan käyttäytyi hyvin oudosti samalla, mummon käyttäytymistä on vaikea pukea tekstiksi ja kertoa täällä.

Ihmisiä vyöryi sisään ja mummeli pölötteli ties mitä ajatuksiaan ääneen, ihmiset katsoivat minua, mummelia ja taas minua.. Tilanne oli vähintäänkin kiusallinen sillä ihmiset varmasti luulivat että olen tämän mummelin kanssa asioilla, ei se sinällään minua haitannut mitä muut ajattelivat mutta tunsin lievän kiusallisuuden tunteen.

Samoilla penkkiriveillä odotellut naisihminen siirtyi pankin toiselle puolelle odottelemaan vuoroaan kun hänelle selvisi mummelin tila.

Sitten mummelin vuoro tuli ja hän pongahti ylös ja kipitti asioimaan, siellä hän huusi pankkineidille: “sukulaiset ovat tulleet kylään ja nyt tarvitaan rahaa, kummitäti ja kummisetä ovat kylässä, ovat yli 80-vuotiaita, tarvitaan rahaa."

Pankkineidin vastauksista ja eleistä selvisi että moinen avautuminen tuli hänelle yllätyksenä ja tilanne tuntui hänestä hyvin epämiellyttävältä, sitten mummo sanoi että hänen tytär on perheineen myös tullut kylään.

Tässä vaiheessa minuun iski sääli tätä mummelia kohtaan, mielikuvitukseni alkoi laukkaamaan ja näin ikään kuin filminauhan jossa hänen tilansa ja elämänsä laatu heikkeni nykyiseen pisteeseen, jossa hänen oma tytär olisi jättänyt täysi ikäiseksi tultuaan mummon oman onnensa nojaan, hänen miehensä olisi kuollut tai hänet olisi jätetty ja nyt myöhemmin mökkihöperöitynyt mummo olisi kieltäytynyt avusta jota tytär ei aikaisemminkaan tarjonnut.

Kyseessä ei ollut aivan tavallinen mummeli vaan selkeästi mielenterveysongelmista kärsivä seniori :/ mitä ihmettä terveydenhuolto voi tehdä jos sairaus on edennyt siihen asteeseen että henkilö kieltäytyy avusta ja hoidosta?

En minä tiedä tämän mummelin asioista yhtään mitään enkä missään tapauksessa häntä halua loukata, mutta tilanne vaikutti niin mielenkiintoiselta myös näin jälkikäteen ajateltuna että halusin tuon kohtaamisen ja ajatukseni tuoda julki.

Tallustelua Forssan aamussa 05.10.2011

Kävin kaupungilla asioilla ja tuli samalla nappailtua matkaa videolle, testissä Nikonin Coolpix L23 kamera, ihan hyvä pokkari moiseen vloggaukseen.

Hengitys kuuluu ilkeästi videolle mutta kun pitää suun kautta hengittää nuhan vuoksi :/

Yksitoikkoista työtä?, ei vaan toimi minulle :(

Olin kaksi edellistä viikkoa työssä Forssan kaupungilla, kyse oli harjoittelusta jossa työtehtävänä oli lähinnä johtojen kuorintaa joka on varsin yksitoikkoista ja seisauttavaa työtä.

Kun menin työhaastatteluun, oletin saavani palkattua työtä mutta he halusivat että tulen ensiksi parin viikon harjoittelujaksolle.

Työ alkoi 07:15 aamulla joka ei esimerkiksi heräämisen kannalta ollut ongelma sillä olen hereillä yleensä jo viiden maissa. Ongelma työssä oli sen yksitoikkoisuus, huomasin että minä en todellakaan enää sovi työhön jossa ei tarvitse ajatella, tuntui kuin kuihtuisin pois, tuo homma sopinee ihmisille joilla ei ole aktiivista toimintaa elämässään laisinkaan tai sellaisille joita ei luova ja haasteellinen työ kiinnosta.

Kun sitten koitti viimeisen viikon torstai, minua pyydettiin neuvottelemaan jatkosta, menin huoneeseen pelonsekaisin tuntein että jos joudunkin jatkamaan siellä.

No talossa oltiinkin tultu siihen tulokseen että työsopimusta ei kirjoiteta, syytä ei kerrottu, enkä minä ollut saanut huonoa palautetta missään vaiheessa, joten epäilen työn vähyyttä ja nykyistä kunnan rahatilannetta suurimmaksi syyksi ja sitten tietenkin sitä että minusta näkyi mahdollisesti se että en yksinkertaisesti viihdy annettujen työtehtävien parissa, mutta onneksi en työhön sinne joutunut ja pystyn panostamaan taas jälleen omiin projekteihin, kuten IT Paukkuun normaaliin tapaan.

Tein kuitenkin annetut tehtävät varsin kiitettävästi + kaiken sen ylimääräisen mitä aikaa minulta omilta töiltäni jäi.

Hieman kummallinen olo jäi kuitenkin siitä että naisihminen joka kanssani jatkosta keskusteli, oli varsin tympeä, hän ei tarjoutunut kättelemään kun tulin huoneeseen, ja kun hän kertoi että jatkosopimusta ei voida nyt tehdä, ei hän kertonut syytä mutta mainitsi että työnjohtaja oli ollut sitä mieltä, mielestäni tätä tietoa ei olisi tarvinnut kertoa sillä työnjohtajan kanssa olin kuitenkin päivittäin tekemisissä ja olin pitänyt häntä hyvin ystävällisenä ja auttavaisena henkilönä, en nähnyt hänestä mitään sellaista ettei hän olisi pitänyt minusta tai tekemästäni työstä, no nyt mieli muuttui täysin, joka varmasti ilmentyi jollakin tapaa myös loppupäivän aikana.

Kyseinen naisihminen ei myöskään ymmärtänyt kun tarjouduin ystävällisesti tulemaan jatkossa myös parin viikon harjoittelulle sillä saanhan siitäkin ylimääräisen korvauksen, nainen nosti kätensä ovea päin sanomatta muuta kuin huutamalla että me haemme tänne veronmaksajia! minä poistuin huoneesta hieman ihmetellen mutta silti tyytyväisenä siitä että pääsen jatkamaan omia hommiani keskeytyksettä.

En tässä nyt yritä valittaa tai sanoa että en voisi olla työssä kyseisessä paikassa, olisin työn ottanut vastaan ilman muuta mikäli työsopimuksen sieltä olisin saanut, mutta tässä tapauksessa nykyinen tilanne on vain parempi minulle.

Työpaikalla oli varsin hyvä henki niin työnjohdon kuin työntekijöiden välillä, kuten toki myös työntekijöiden keskenkin, paljon kerettiin yhdessä nauramaan työtä tehdessä, sitä en nyt saa mutta on minulla työtä josta sentään pidän tällä hetkellä ja se on IT Paukku.tk