27 helmikuuta, 2008

Tulkintaa sensuurista

Lueskelin tuossa Mikrobitti lehden Net.nyt blogia ja siellä eräs led2004 nimimerkillä oleva henkilö analysoi nykyistä internet-sensuuria, laitan hänen tekstinsä tähän kokonaisuudessaan.

-----------------------------------------------------------

Koska jotkut ilmeiseti eivät vieläkään ymmärrä, analysoin seuraavassa sensuurilakia ( http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061068 ) teoriassa ja käytännössä (jaettu pituuden vuoksi osiin) (jos löydätte tästä virheitä niin kertokaa ihmeessä):

LAKI TEORIASSA

Laki määrää, että ulkomailla sijaitsevat lapsipornoa sisältävät sivut saa sulkea suomalaisten nettikokemuksen ulkopuolelle. Ajatus tässä on, että jos ongelma tiedostetaan, mutta sille ei voida tehdä mitään, niin se minimoidaan piilottamalla se.

Muita tapoja poistaa lapsiporno(a) internetistä ovat eri maiden viranomaisten ja internet-palveluntarjoajien välinen yhteistyö, mutta jos tämä (toivottavasti ensisijaiseksi ajateltu) keino ei siis toimi, ongelma minimoidaan poistamalla lapsiporno siitä osasta internettiä, jonka suomalaiset näkevät.

Tämä on hyväntahtoinen mutta tuhoon tuomittu ja itse asiassa seurauksiltaan negatiivinen yritys. Vaikka sensuurilista olisi 100% korrekti, eli listalla ei olisi yhtään ei-lapsipornosivua, eikä yhtään sellaista lapsipornosivua joka jotenkin muuten saataisiin pois internetistä, olisi laista silti itse asiassa haittaa.

1) Lain teoreettisia ongelmia sensuurilistan ollessa 100% korrekti ovat:

1.1) Internettiä (ja siis siellä olevia linkkejä) voidaan läpikäydä ohjelmallisesti. Tällainen ohjelma voidaan esimerkiksi tehdä sellaiseksi, että aina, kun se vastaanottaa internet-palvelimelta tietyt tuntomerkit täyttävän sivun, esimerkiksi poliisin estosivun, kyseiseen sivuun johtanut osoite lisätään jollekin listalle. Näin voidaan internetistä saada osin selville, mitkä sivut ovat kiellettyjä. Näin esimerkiksi Matti Nikki on toiminut, ja toiminnallaan osoittanut, että ajatus on käytännössä mahdollinen.

Kiellettyä materiaalia, siis esimerkiksi lapsipornoa, etsivien ei siis näinollen tarvitse itse etsiä haluamaansa materiaalia: Suomen Keskusrikospoliisi tekee sen heidän puolestaan, veronmaksajien kustannuksella. Heidän tarvitsee vain tehdä itse, tai tilata joltakulta asiansa osaavalta ohjelmoijalta, kyseinen ohjelma. Koska mm. tietokonevirusten tehtailu on iso ja kansainvälinen bisnes, voidaan päätellä, että maailmassa on enemmän kuin tarpeeksi henkilöitä, jotka sopivaa korvausta vastaan ovat kykeneviä ja halukkaita tekemään tällaisen ohjelman.

1.2) Mikään internet-sensuuri ei ole satavarma, joten ne, jotka kiellettyä materiaalia kaikkein kipeimmin haluavat (tarvitsevat=henkinen riippuvuus?) kyllä pääsevät "nettikilven" ohi ja ympäri. Eli voi olla, että suodatus on pelkkää resurssien hukkakäyttöä.

2) Lain teoreettisia ongelmia sensuurilistan ollessa vähemmän kuin 100% korrekti ovat:

2.1) Mikäli listalla on vähänkin lapsipornoa sisältävien internet-sivujen osoitteita, toteutuvat kaikki kohdan 1) alla kuvatut ongelmat

2.2) Laissa ei ole määritelty tarkkaa julkista mekanismia, jolla suodatus/sensuurilistalla oleva sinne kuulumaton sivu voidaan saada poistetuksi listalta

2.3) Laissa ei ole määritelty mekanismia, jolla väärin perustein sensuroidun sivun omistaja saa sivunsa sensuroinnista tiedon, ja voi siis pyytää sivustonsa poistoa sensuurilistalta

Mikäli laissa olisi selkeästi määritelty mekanismi, jolla suodatus/sensuurilistalla olevan sinne kuulumattoman sivun omistaja voisi ilmoittaa asiasta Keskusrikospoliisille, ja pyytää sivunsa poistoa listalta, ei tämäkään olisi ongelmatonta, koska tällöin kansalaisen olisi oikeasti pyydettävä Keskusrikospoliisilta, että "Voisitteko lakata loukkaamasta sananvapauttani ja solvaamasta minua lapsipornon levittäjäksi?"

2.4) Laissa ei ole määritelty mekanismia, jolla väärin perustein sensuroidun sivun omistaja saa syntyneistä vahingoista asiallisen korvauksen, eikä sitä, kuka korvauksen viimekädessä maksaa

Kun jokin sivu on sensuroitu, ja tälle sivulle sitten yritetään mennä, palauttaa internet-sensuurissa mukana olevan internet-operaattorin palvelin sivun, jolla ilmoitetaan, että kyseinen sivu on sensuroitu lapsipornosisällön vuoksi. Sivu vaikuttaa olevan erittäin luotetun tahon, Suomen Poliisin, tekemä, eli sivun viesti lapsipornosisällöstä voidaan olettaa otettavan yleensä vakavasti.

Mikäli sensuroitu sivu on asiattomasti sensuroitu, eli se ei sisällä lapsipornoa, on kyseessä mahdollisesti kunnianluokkaus tai törkeä kunnianluokkaus, ja kiistatta vakava, mahdollisesti pysyvä, imagohaitta kyseisen sivun omistajalle/ylläpitäjälle.

Lisäksi suuretkin suorat ja epäsuorat taloudelliset vahingot ovat mahdollisia, ja näitä, kuten imagohaittaakin, on vaikea ellei mahdoton näyttää toteen, jolloin niistä ei välttämättä makseta vahingonkorvauksia, tai maksettavat korvaukset ovat todelliset haitat huomioiden kohtuuttoman pieniä.

2.5) Laissa ei ole määritelty mekanismia, jolla valvojia valvottaisiin, eli pidettäisiin huoli siitä, että internetin suodatusta/sensuuria mustalla listallaan koordinoiva Keskusrikospoliisi todella noudattaa lain kirjainta ja henkeä. Koska KRP "ei kommentoi salaista listaa" (mm. http://www.tietokone.fi/uutta/...s_id=32790 ), voidaan internetin suodatusta/sensurointia mahdollisesti väärinkäyttää lukuisin tavoin, esimerkiksi sensuroimalla epämiellyttäviä mielipiteitä.

Nykyisellään KRP on tässä asiassa sekä poliisi että tuomari, eikä sen (oman näkemyksensä mukaan) tarvitse perustella päätöksiään mitenkään kenellekkään, ei ainakaan julkisesti. Jos KRP siis päättää, että Suomen kansan ei tiettyä sivua pidä näkemän, sivu sensuroidaan, eikä KRP selitä julkisesti sensuroinnin syytä/syitä.

2.6) Nettisuodatus on käytännössä ennakkosensuuria, jota Suomen Perustuslaki
( http://www.finlex.fi/fi/laki/a...#a731-1999 ) ei salli. Nettisuodatuslaki ei siis ole Suomen Perustuslain mukainen, eikä siis ole laki.

3) Lain ongelmia käytännössä suodatuslistan ollessa 100% korrekti:

Käytännössä toteutuisivat molemmat kohdan 1) alla esitetyt ongelmat. Suodatuslista ei nykyisellään ole 100% korrekti, mutta mikäli se olisi, voitaisiin sitä käyttää lapsipornon ohjelmalliseen etsimiseen.

TOISIN SANOEN: Mitä tarkempi suodatuslista on, sitä helpompaa pedofiilien on lapsipornomateriaalia (nettiä ohjelmallisesti läpikäyden) etsiä! Tilanne on sama kuin jos poliisi laatisi listan kaikista tietyn kaupungin osoitteista, joissa myydään huumausaineita, ja pitäisi sitten huolen siitä, että jokainen jota kiinnostaa saisi listan, tai ainakin osan siitä, käsiinsä.

Lisäksi tiettävästi jotkin maksulliset pornosivustot mainostavat itseään pedofiliasivustoina, vaikka eivät sitä ole. Jotkut pedofilisia taipumuksia omaavat henkilöt eivät kuitenkaan tyydy pelkkiin "väärennöksiin", vaan heille kelpaa vain aito materiaali. Jos suodatuslistalle ei siis päätyisi jokin "pedofiliasivustona" itseään markkinoiva maksullinen sivusto, vain aitoon materiaaliin tyytyvät tietäisivät pysyä tästä kaupallisesta palvelusta kaukana.

100% korrektin suodastuslistan tapauksessa tilanne olisi siis sama, kuin jos poliisi läpikävisi kaikki tietyn kaupungin huumeidenmyyjät, ja laatisi listan niistä, joiden tuotteet ovat tiettyä raja-arvoa puhtaampia. Siis jos esimerkiksi kokaiinisi olisi vähintään 15%:sesti aitoa tavaraa, pääsisit listalle, joka sitten annettaisiin jokaiselle jota kiinnostaa hankkia kokaiinia. Poliisi markkinoisi laadukkaita huumausaineita veronmaksajien varoilla.

4) Lain ongelmia käytännössä suodatuslistan ollessa vähemmän kuin 100% korrekti:

Käytännössä toteutuvat kaikki kohdassa 2 ja sen alla luetellut ongelmat: Keskusrikospoliisi toimii mielivaltaisesti, mm. sensuroi nettisensuurikriitikko Matti Nikin lapsiporno.info-sivuston. Lisäksi suodatusta voidaan väärinkäyttää lapsipornon etsimiseen internetistä, mitä tosin haittaa se, että tämänhetkisen tiedon valossa yli 98% sensuroiduista materiaalista on täysin muuta kuin lapsipornoa, ja muutenkin laillista.

Sensuurin uhreiksi ovat joutuneet mm. huomattava määrä laillista homopornoa sekä THC-niminen kuulolaitekeskus. Koska "thc" tarkoittaa kemiassa tetrahydrokannabinolia, eli kannabis-huumausaineiden vaikuttavaa kemikaalia, voidaan epäillä, että kuulolaitekeskus sensuroitiin huumausaine-epäilyn takia, mikä edelleen vaikuttaa KRP:n laissa annetut valtuudet ylittävältä sooloilulta (jota KRP tietenkään "ei kommentoi").

(Viimeisimmästä viestistä ensimmäiseltä riviltä jäi pois otsikko "LAKI KÄYTÄNNÖSSÄ")

(Pahoitteluni, jos joku suuttui floodista, mutta piti vääntää rautalangasta :)

Mielestäni huomionarvoisinta tässä kaikessa on se, että mitä lapsipornopitoisempi lapsipornon suodatuslista on, sitä tehokkaammin internet-suodatusta voidaan hyväksikäyttää tämän materiaalin löytämisessä.

Tässä yritettiin luoda toimiva lapsipornosensuuri, josta kuitenkin tuli sellainen, että se häiritsee vakavasti laillisia kansalaisia, ja ei häiritse vaan päinvastoin edesauttaa lapsipornoa etsiviä.

Tilanne on sama kuin jos yrittäisit ampua karhun, ja pitäisit kivääriä väärin päin: ensin ammut itseäsi, ja sitten karhu hyökkää kimppuusi.

-----------------------------------------------------------
(huom, yllä oleva teksti ei ole minun kirjoittamaani, kommentit kannattaa käydä jättämässä net.nyt blogiin tämän aiheen alle, mikäli haluaa varmemmin saada kirjoittajan huomion.)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mieltä olet internet-senuurista?

Janne Granström kirjoitti...

korjattu on =)