14. tammikuuta 2020

Väittelyn puute nyky-yhteiskunnassa


Olen huomannut ikävän kehityksen suunnan nykyisissä yhteiskunnissa kautta läntisen maailman.

Nuoret yhteiskuntamme jäsenet eivät nykyisin omaa enää väittelyn ja keskustelun taitoa. He enemmänkin pitävät yhä lujemmin kiinni omasta kapeasta maailmankatsomuksestaan kuin edes kuuntelisivat muiden mielipidettä silloin kun joutuvat väittelytilanteeseen. He eivät ymmärrä sitä, että heidän näkemyksensä ei ole ainut mahdollinen, tai sitä että erimieltä oleva ei ole henkilökohtaisesti heitä vastaan. Heille jokainen keskustelu on oman mielipiteensä väkisin läpi ajamista ja vahvistamista, toisin sanoen vastapuolen hiljentämistä.

Nykyisin nämä nuoret toimivat sosiaalisen median moderaattoreina ja yhteisöjohtajina, heille on uskottu valtava määrä valtaa. Nykyään yhä useammin näkee poliittisista syistä tapahtuvia palvelun käyttökieltoja eli banneja, jotka ovat näiden uhreiksi joutuneille hyvin raskaita henkisesti. He menettävät mahdollisesti ainoan keinon pitää yhteyttä ystäviinsä, yhteisöihinsä ja jopa sukulaisiinsa, vain koska milleniaali on työntänyt herneenpalon nenäänsä jostakin harmittomasta sanasta tai kuvajaosta.

Ongelmaahan ei olisi jos, nämä valtaansa väärinkäyttäjät olisivat ymmärtäneet keskustelun tärkeyden, he olisivat ottaneet selvää, mikä jutun juoni on ollut, kuin että vain kylmästi estäisivät kaikki.

Debatissa, tai väittelyssä ei ole aina tarkoitus löytää voittajaa, vaan lähinnä löytää yhteinen sävel kompromissien avulla, tähän varsinkaan sosialisti ei nykypäivänä kykene. He eivät kykene kuuntelemaan vaan odottavat holhoavasti omaa puheenvuoroaan, ja sen tullen he paasaavat asiaansa ikään kuin ylhäältä päin annettuna ainoana totuutena.

Minun sukupolvelleni kyllä toitotettiin joka kouluasteella sitä, että keskusteleminen ja muiden huomioon ottaminen on kaiken yhteistyön ja yhteisen asian kehittämisen tärkein asia. Tämä on nykyään varsinkin opetuksessa unohdettu ja nyt painotetaan minäminä -kulttuuria, ole sitä, ole tätä, kunhan olet sinä. Tällä mentaliteetilla varustettu henkilö, ei tuon jälkeen osaa edes ajatella toisin ja on siten hyvin ongelmallinen toimimaan minkään yhteisen asian kanssa järkevästi ja varsinkin politiikassa tai yritysmaailmassa.

Monet tahot, lähinnä sosialistit ovatkin käyttäneet tätä hyvin hyödykseen ja ovat asettuneet muun muassa pedagogin asemiin ja syöttävät omaa maailmankatsomustaan ja poliittista mielipidettä nuorille mielille jo hyvin alusta lähtien, he ikään kuin luovat nuoristamme ajatussotilaita.

Myös populaarikulttuurilla on vahva vaikutus minäminä -kulttuurin luomiselle, kun jokainen hemmetin räppäri hökälöi ikään kuin oman elämänsä kokemuksista, nousee aina pääkohdaksi yksilö. Mikään ei enää tue normaalia yhteistä maailmankatsomusta, perhettä ja läheisyyttä, kaikki halutaan nähdä yksilön näkökulmasta, jopa mainokset internetissä.

Joten mikä neuvoksi, mikä saisi katkaistua käärmeeltä pään?