Moni muistaa Commodore 64;sen jopa he joilla konetta ei koskaan ole ollut, laitteen saama arvostus on ylittänyt sukupolvien rajan.
Commodore 64;jän suunnittelija Jack Tramielin kuoltua, aloin miettimään kuinka Commodore on vaikuttanut minuun? Lyhyehkö vastaus paljon.
Commodore 64 saapui meille jokunen vuosi sen ilmestymisen jälkeen, mutta 80-luvun alkuvaiheessa, eniten laitetta käytti Äitini joka innostui erityisesti sen tarjoamasta Basic ohjelmointikielestä, hänellä oli suuresti Bitti-lehtiä joista hän katsoi koodinpätkiä ja ohjelmoi monenlaisia grafiikkaohjelmia, kuin demoja, vain musiikinteko jäi häneltä tekemättä.
En tuolloin osannut arvostaa C64;jää, minulle oli tärkeämpää pelit kuin se mitä laitteella ihan oikeasti pystyi tekemään, vasta myöhemmässä vaiheessa alkoi Commodoren basic kiinnostamaan myös minua, koodasin vektorigrafiikkaa, yksinkertaisen pallo-ohjaimella toimivan kuvankäsittelyohjelman (koodi löytyi jostain saksalaisesta Commodore –lehdestä) ja näin itsekin pystyin saamaan hieman käsitystä siitä mikä Commodore oikeastaan oli. Tulin myös lukeneeksi tuolloin ensimmäistä kertaa demoscenestä ilmiönä, en tuolloin kuitenkaan osannut arvostaa kotikoneilla tehtyjä demoja ja musiikkia mihin Commodore 64 oli aikakautensa paras SID <3.
En ollut tietoinen koneen sisältämästä SID-piiristä, joskus latasin kasetilta pelejä vain kuullakseni latauksen aikana soivia introja, joten joku käsitys asiasta oli, se miten musiikkiin pääsi käsiksi oli aikamoinen yllätys, muistan myös kuinka koulussa rippasimme musiikkia lerpuilla olleista peleistä, joissakin oli myös ns. bonuskappaleita, mutta se oli jo myöhempää aikakautta.
Musiikkia en myöskään minä koskaan tehnyt, johtuen siitä että se olisi tarvinnut tracker ohjelman jota meillä ei ollut.
Ääniin tosin pääsi käsiksi myös suoraan basicista mutta sitä kautta SID;n hyödyntäminen vaikutti melko vaikealta.
Koska meillä oli vain kasettiasema joutui koodin kirjoittamaan melko useinkin uudelleen, tallennusta pystyi hyödyntämään hyvin rajoitetusti, sillä tavalla tosin alkoi muistamaan lyhyitä ohjelmia ulkoa, enää ei taitaisi koodia muistista löytyä :)
Koska meillä etupäässä Äiti käytti kuusnepaa hyötykäyttöön, on arvostus hänen tekemästään pioneerityöstä kasvanut vasta myöhemmällä iällä, kun on vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana on ymmärtänyt mitä hän koneella oikeasti teki, yksinkertainen räpellys siitä kuinka bussin sai liikkumaan pihatiellä, ei tuolloin tosiaankaan herättänyt ihastusta muissa kuin tekijässään mutta nykyisin asia on aivan toisin :)
Myöhemmin kun demoscene tuli yhdessä hetkessä elämääni, alkoi Commodoren mahdollisuudet taas herätä ja latasin verkosta jonkin DOS;issa toimivan C64 emulaattorin ja siihen läjän demoja, oli se taas hienoa, tuolloin itse asiassa tutustuin ensimmäistä kertaa laitteella tehtyihin demoihin ja introihin, kuten myös musiikkiin.
Tracker-musiikkiin taas tutustuin enemmänkin PC-tietokoneen kautta, SID;llä en ole koskaan musiikkia ikävä kyllä päässyt tekemään.
Niin ja Commodore 64 löytyy minulta edelleen, muuntaja tosin on kärsinyt (kiitos vaan Kari!), joten sitä ei nykyisellään pääse käyttämään, muuten laite varmasti toimii.
Eilinen uutinen Jack Tramielin poismenosta oli aikamoinen shokki, ilman hänen ponnistelujaan ja työn tuloksia, ei Demoscene olisi varmasti siinä vaiheessa missä se nyt on, konekannat jotka demoscenen herättivät, eli Commodoret, Amigat sekä Atari ovat kaikki hyötyneet hänestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti