Linnanmäki eli Lintsi oli muuttunut viimekäynnistä melkoisesti, olen käynyt lintsillä viimeksi joskus ennen 2010 -lukua joten ei mikään ihme jos asia jos toinenkin on siellä muuttunut.
En kuitenkaan odottanut että paikka olisi kokenut lähes totaallisen muodonmuutoksen, laitteita oli siirretty ja vaihdettu melkoisesti ja sisäänkäynnin ympäristö oli muuttunut täysin. Se kun aikaisemmin porttien lähettyvillä oli mustekala, viikinki sekä ravintola, oli nyt suuria sisäänkäyntejä erilaisiin rakennuksiin kuten Sea Lifeen sekä Peacock teatteriin, ennen teatteriin ei tainnut päästä edes Linnanmäen puolelta :)
Oli kuitenkin sääli huomata ettei mustekalaa (Polyp) enää ollut, tai en sitä ainakaan nähnyt missään, se oli laite jossa tykkäsin lapsena ja nuorena käydä. (Nykyisin se ilmeisesti olisi löytynyt vuoristoradan toiselta puolelta)
Viikinki oli siirretty kokonaan toiselle puolelle Linnanmäkeä mutta se kuitenkin vielä oli saanut jäädä lintsille.
Nyt kun kävimme Linnanmäellä oli vekkuli tai “vekkula” rakennus tuhottu kokonaan ja paikalla oli vain kraatteri jota erilaiset kaivinkoneet työstivät ja lopulta siihen rakentuu entistä hauskempi vekkula. Kun menimme Linnanmäen maisemajunaan, ajoi se suoraan tämän kraatterin päältä, siinä ymmärsin hyvin pian että maisemajuna oli hurjin laite koko Linnanmäellä, eikä tilannetta helpottanut yhtään se että maisemajunan ohjaajalla ei näyttänyt olevan yhtään kiire ylityksen aikana.
Vaikka Vekkula olikin toistaiseksi vain kraatteri, kummitusjuna oli kuitenkin vielä omalla paikallaan, sekin oli tosin ulkoisesti muuttunut melkoisesti viime näkemän. Ikävä kyllä en kerennyt kummitusjunaan tällä reissulla :(
Vanhan vesitornin Safarimatkan oli korvannut myös jokin 3D-laseja vaatinut virtuaalijuna, tähän en myöskään kerennyt mutta seuraavalla kerralla toki tuokin täytyy läpi käydä.
Pienten lasten törmäilyautoja ei enää näkynyt, mutta en ole varma jos ne vielä jossain on? Isot törmäilyautot oli siirretty oudosti maailmanpyörän alle ja näytti myös siltä että Linnanmäen panoraama-näköalatorni oli suljettu.
Lintsillä on joka tapauksessa hurjasti hurjia uusia laitteita joissa lähes kaikissa roikutaan pää alaspäin tai sinkoudutaan hurjaa vauhtia ylös ja alas, näitä ilmasinkoja näytti olevan jopa 3 erilaista. Itselläni on varsinkin nyt jo 37 vuotiaana papparaisena se periaate että tämänkaltaisiin laitteisiin ei minulla ole asiaa. Vuoristorata, Viikinki ja ehkä uusi Tulireki ovat se maksimi mihin suostun menemään :)
Tuntuu ettei meidän yli kuuden tunnin alueella seikkailu näyttänyt riittävän juuri mihinkään, laitejonotukset ja Sea Lifessa ihmettely söi hurjan määrän ajasta. Hassua sinänsä koska jonotukset ja alueella pörräilyt eivät tuntuneet siltä että ne olisivat aikaa vieneet juurikaan mutta niinhän se yleensä menee.
Ensimmäinen laite johon mentiin oli minulle täysin uusi ja tuntematon Tulireki, se ei “maasta” katsottuna näyttänyt kovinkaan pahalta mutta kun kierros oli ohi, piti hetken aikaa naksutella luut takaisin omille paikoilleen :)
Lintsillä oli myös hauska "Kammokuja” niminen labyrintti jossa seinistä ilmestyi labyrinttiä läpi kävellessä kaikenlaisia pelottavia hahmoja sekä ääniä, enempää en paljasta, se on parempi kävellä itse läpi. Hauskan pelottava se oli joka tapauksessa :D
Vuoristorata oli mahtava, karuselli ja maailmanpyörä pyörivät, eli lintsillä on kuitenkin se sama tunnelma kuin on aina ollut, hajut, äänet ja kaikki se mitä siellä on aina ollut, on edelleen :)
Yksi harmittavin asia oli kuitenkin se että meidän porukan pienin oli Linnanmäen mittapuulla juuri alle 100cm pitkä joka rajoitti pojan pääsyä useampiin laitteisiin, edes aikuisen seurassa eivät voineet laskea laitteisiin joissa tuo pituusehto oli. Sekin kun oli yleensä niin että yli 120cm pitkät pääsevät jo ilman aikuista mutta 100-120cm vain aikuisen seurassa. Muistakaa siis mitata skidit jo ennen paikalle tuloa ettei mielipaha pääse yllättämään.
Meitä tuo ei kuitenkaan juurikaan näyttänyt harmittavan, koska päivä oli muuten alueella kiva ja Sea Life oli melkoinen pelastaja ja kyllä niitä kivoja laitteita ja tekemistä löytyy myös näille pienimille vaikka ihan vain narunvedot, nuijapelit ynnä muut :)
Sea Lifessä tosiaan oli nähtävää, kalaa jos jonkinlaista. Tykästyin todella paikasta ja varsinkin akvaarioiden ja altaiden valaistuksesta. Kalojen ja muiden merenelävien kauniit värit tulivat todella esiin valaistuksen ansiosta.
Enpä ollut tosiaan nähnyt koskaan ennen haita muualla kuin televisiossa :)
HDR-kameramoodilla Sea Lifesta otetut kuvat todella loistavat, laitan muutamia kuvia tuohon alas.
Suosittelen Sea Lifea todella lämpimästi, vaikkei sitten itse Linnanmäelle olisi menossa, Sea Lifessa kannattaa muuten käydä puikahtamassa.
Yksi näistä on toki drop down terminaali, eli jolla saan komentotulkin/terminaalin nopeasti työpöydän päälle ja pois kun tietty asia on terminaalissa tehty.
Windowsiin esiteltiin pari vuotta sitten melko outo ratkaisu nimeltä Linux subsystem, se tuo linuxista tutun bash komentotulkin sekä periaatteessa koko tekstipohjaisen linux alustan Windowsille, joten ellei kaikki niin suurin osa käyttämistäni työkaluista on nyt myös saatavilla Windowsille.
Bashiin pääsy ja poistuminen on kuitenkin melko hidasta ihmiselle joka on tottunut drop down terminaaleihin, joten aloin etsimään mahdollisuuksia saada ominaisuuden Windowsille ja yllättäen löysin Qonsole sovelluksen, joka on avointa lähdekoodia ja joka tekee juuri sen mitä hain, mahdollistaa dropdown komentotulkin Windowsille.
Qonsolea ei ole aktiivitisesti ylläpidetty sitten pariin vuoteen mutta se tekee edelleen sen mitä kuuluukin.
Qonsolen asetuksista ei esimerkiksi kannata painaa “console settings” painiketta, ellei Windowsista ole asettanut vanhaa komentokehotetta käyttöön, muutoin Qonsole kaatuu.
Muut ominaisuudet näyttävät toimivan, kuten drop down ikkunan läpinäkyyvys sekä animaatio asetukset.
Qonsole tukee myös muita kuin vain Windowsin perinteistä komentokehotetta eli command promptia tai cmd:tä, mutta näistä en sen enempää itse tiedä.
Bashit saat kuitenkin valittua suoraan kun muutat Windowsin komentokehotteelle tarkoitettua komentoa kohdasta: cmd path:
Tässä kohtaa kannattaa luoda bash.bat -tiedosto johon asettaa yksinkertaisesti rivit:
@echo off
ubuntu
Tallenna tiedosto vaikkapa johonkin kotihakemistoosi ja nyt etsit kyseisen tiedoston Qonsolen cmd pathille.
Nyt drop down komentokehote on Linuxin bash ja hommia on helppo jatkaa tutussa ympäristössä.
Huom. Bat tiedostossa “Ubuntun” kohdalle ei kannata tehdä tarkkaa pathia eli tiedostopolkua koska “ubuntu” binääri on hakemistossa jonka nimessä mainitaan versionumero, tämä siis muuttuu kun Microsoft Storeen tulee mahdollinen päivitys.
Periaatteessa Nextcloudin avulla voi pyörittää omaa mikro googlea, miinus hakupalvelu
Tiedostopuolella Nextcloud on erinomainen siinä mielessä että se salaa tiedostojen siirron sekä tiedostot palvelimelle, tiedostot ovat turvassa käyttäjän omien avainten takana.
Kysymys kuitenkin on ollut se että kuinka pystyn siirtämään tiedostot palvelimelle siten että tiedostot säilyttävät aikatiedot, eli koska tiedosto on luotu, muokattu ja niin edes päin.
Nextcloud tukee WebDAVia mutta ei siten että tiedostot joita sitä kautta siirretään, tukisi timestamppien säilyttämistä, WebDAV on siis lähinnä vaihtoehto vasta kun vanhat tiedostot ovat jo palvelimella.
WebDAV ei ole myöskään kovin nopea, varsinkaan jos tiedostot on salattu ja suuri kokoisia, nimittäin Nextcloud purkaa tiedostoista salauksen aina kun tiedostot ladataan protokollan kautta.
Selaimen kautta siirrettäessä, kyseessä on sama ongelma kuin WebDAVin kanssa.
Tiedostoja ei voi myöskään kopioida paikallisesti Nextcloudin datahakemistoon koska tuolloin ne eivät rekisteröidy tietokantaan jota Nextcloud hyödyntää (tietokanta on kyllä mahdollista päivittää erillisellä komennolla), eivätkä ne myöskään saa tuolloin Nextcloudin tarjoamaa kryptausta, eli salausta (salaus ei toimi edes tietokannan erillisellä päivityskomennolla).
RATKAISU:
Nextcloud Desktop Client (Linux, Windows, Mac)
Sitten muistin että Nextcloud tarjoaa synkronointisovelluksen tiedostojen lähetyskoneelle.
Ohjelma on melko suoraviivainen ja ärsyttävän yksinkertainen, asetat siihen Nextcloud koneesi osoitteen ja käyttäjätiedot.
Tämän jälkeen valitset paikallisen hakemiston josta Sync –sovellus kopioi tiedostot palvelimelle.
Ikävä kyllä ohjelman yksinkertaisuus on poistanut erittäin tärkeän toiminnon, käyttäjä ei voi valita synkronointisuuntia, nyt synkronointi tapahtuu kaksisuuntaisesti. Onneksi sentään käyttäjä voi valita kansiot jotka haluaa synkronoitavan, mieluusti tässäkin kohtaa näkisin mahdollisuuden valita sisältöä tiedostokohtaisesti.
Vaikka sovellus onkin tönkkö ja pilattu liialla yksinkertaisuudella, se tekee sen mitä tarvitaan, nimittäin tämä sovellus todellakin osaa tallentaa Nextcloudin tietokantaan myöskin tiedostojen metatiedot johon kuuluu kaikista.
VINKKI:
Mikäli sinulla on kuten minullakin, vanhan pilvipalvelun tiedostot omassa synkronoidussa hakemistossa, etkä halua sotkea sinne Nextcloudin sisältöä, täytyy siirto tehdä Nextcloudiin siten että kopioit alkuperäisen sisällön paikalliselle kiintolevylle johon laitat Nextcloud synkronoinnin aktiiviseksi.
Jokaisen hakemiston synkronoinnin jälkeen asetat hakemiston pois synkronoitavien listalta. Huomioi kuitenkin että tämä jostain syystä haluaa poistaa paikallisen hakemiston mutta jättää sen Nextcloudiin, joten huolehdi että kopioidessasi alkuperäistä hakemistoa, kyse on oikeasti kopiosta eikä siirrosta jottei tietoja katoa vahingossakaan.
