11 huhtikuuta, 2012

Kuinka Commodore 64 vaikutti minuun

Moni muistaa Commodore 64;sen jopa he joilla konetta ei koskaan ole ollut, laitteen saama arvostus on ylittänyt sukupolvien rajan.

Commodore 64;jän suunnittelija Jack Tramielin kuoltua, aloin miettimään kuinka Commodore on vaikuttanut minuun? Lyhyehkö vastaus paljon.

Commodore 64 saapui meille jokunen vuosi sen ilmestymisen jälkeen, mutta 80-luvun alkuvaiheessa, eniten laitetta käytti Äitini joka innostui erityisesti sen tarjoamasta Basic ohjelmointikielestä, hänellä oli suuresti Bitti-lehtiä joista hän katsoi koodinpätkiä ja ohjelmoi monenlaisia grafiikkaohjelmia, kuin demoja, vain musiikinteko jäi häneltä tekemättä.

En tuolloin osannut arvostaa C64;jää, minulle oli tärkeämpää pelit kuin se mitä laitteella ihan oikeasti pystyi tekemään, vasta myöhemmässä vaiheessa alkoi Commodoren basic kiinnostamaan myös minua, koodasin vektorigrafiikkaa, yksinkertaisen pallo-ohjaimella toimivan kuvankäsittelyohjelman (koodi löytyi jostain saksalaisesta Commodore –lehdestä) ja näin itsekin pystyin saamaan hieman käsitystä siitä mikä Commodore oikeastaan oli. Tulin myös lukeneeksi tuolloin ensimmäistä kertaa demoscenestä ilmiönä, en tuolloin kuitenkaan osannut arvostaa kotikoneilla tehtyjä demoja ja musiikkia mihin Commodore 64 oli aikakautensa paras SID <3.

En ollut tietoinen koneen sisältämästä SID-piiristä, joskus latasin kasetilta pelejä vain kuullakseni latauksen aikana soivia introja, joten joku käsitys asiasta oli, se miten musiikkiin pääsi käsiksi oli aikamoinen yllätys, muistan myös kuinka koulussa rippasimme musiikkia lerpuilla olleista peleistä, joissakin oli myös ns. bonuskappaleita, mutta se oli jo myöhempää aikakautta.

Musiikkia en myöskään minä koskaan tehnyt, johtuen siitä että se olisi tarvinnut tracker ohjelman jota meillä ei ollut.

Ääniin tosin pääsi käsiksi myös suoraan basicista mutta sitä kautta SID;n hyödyntäminen vaikutti melko vaikealta.

Koska meillä oli vain kasettiasema joutui koodin kirjoittamaan melko useinkin uudelleen, tallennusta pystyi hyödyntämään hyvin rajoitetusti, sillä tavalla tosin alkoi muistamaan lyhyitä ohjelmia ulkoa, enää ei taitaisi koodia muistista löytyä :)

Koska meillä etupäässä Äiti käytti kuusnepaa hyötykäyttöön, on arvostus hänen tekemästään pioneerityöstä kasvanut vasta myöhemmällä iällä, kun on vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana on ymmärtänyt mitä hän koneella oikeasti teki, yksinkertainen räpellys siitä kuinka bussin sai liikkumaan pihatiellä, ei tuolloin tosiaankaan herättänyt ihastusta muissa kuin tekijässään mutta nykyisin asia on aivan toisin :)

Myöhemmin kun demoscene tuli yhdessä hetkessä elämääni, alkoi Commodoren mahdollisuudet taas herätä ja latasin verkosta jonkin DOS;issa toimivan C64 emulaattorin ja siihen läjän demoja, oli se taas hienoa, tuolloin itse asiassa tutustuin ensimmäistä kertaa laitteella tehtyihin demoihin ja introihin, kuten myös musiikkiin.

Tracker-musiikkiin taas tutustuin enemmänkin PC-tietokoneen kautta, SID;llä en ole koskaan musiikkia ikävä kyllä päässyt tekemään.

Niin ja Commodore 64 löytyy minulta edelleen, muuntaja tosin on kärsinyt (kiitos vaan Kari!), joten sitä ei nykyisellään pääse käyttämään, muuten laite varmasti toimii.

Eilinen uutinen Jack Tramielin poismenosta oli aikamoinen shokki, ilman hänen ponnistelujaan ja työn tuloksia, ei Demoscene olisi varmasti siinä vaiheessa missä se nyt on, konekannat jotka demoscenen herättivät, eli Commodoret, Amigat sekä Atari ovat kaikki hyötyneet hänestä.

03 huhtikuuta, 2012

Os X

Olen käyttänyt iPadia nyt varmaankin kuukauden päivät ja pidän sen yksinkertaisuudesta, luulin että nyt ymmärrän Applen suunnan ja sen mitä sen tuotteita käyttäneet yrittävät kovaa inttää, olin väärässä :)

Eilen sitten kävin liikkeessä jossa oli iMac jota pääsi testaamaan, olin sen Os X käyttöjärjestelmän kanssa täysin hukassa :), yksinkertaisin ja ärsyttävin oli se että työpöytähaku on klikkauksen päässä eikä heti näkyvillä, myöskin se että tiedostot vain ovat jossain, eikä sillä pitäisi olla merkitystä missä.

Oletuksena ei ollut myöskään linuxiinkin jo standardiksi pesiytyviä pikanäppäimiä, esm "ALT-F4" jolla sulkea avoin ikkuna.

Uuden Os X;n fullscreenmode on hyvin häiritsevä aluksi mutta magicmousella sovelluksia voi kätevästi kierrättää joten ehkä toimintoon tottuisi myös muissa käyttöjärjestelmissä, tosin en näe tarvetta fullscreenille kuin nettiselailussa. (tosin taitaa olla parivuotta jo siitä kun viimeksi sitä käytin) Videoeditointisovellukset käynnistyvät jo muutenkin tarpeeksi suuriksi, ehkä tuosta hyötyy jos näyttö ei tue tarpeeksi suuria tarkkuuksia.

Kyllä varmasti osaan käyttöjärjestelmää käyttää ja hallita mutta nyt nopealla, noin 10-15 minuutin tutustumisella Applen uusimpaan kissapetoon ei vakuuttanut, ainakaan sillä kuuluisalla yksinkertaisuudellaan. :)

En ole oman demoamiseni jälkeen yhtään sen enempää innostuneempi ostamaan Mac tietokonetta, mutta jos tätä lukee joku Macisti jolla on ylimääräisiä koneita hyllyt täynnä.. niin otan mielelläni Os X -laitteen pidempäänkin testiin.