Nuoret yhteiskuntamme jäsenet eivät nykyisin omaa enää
väittelyn ja keskustelun taitoa. He enemmänkin pitävät yhä lujemmin kiinni
omasta kapeasta maailmankatsomuksestaan kuin edes kuuntelisivat muiden mielipidettä
silloin kun joutuvat väittelytilanteeseen. He eivät ymmärrä sitä, että heidän
näkemyksensä ei ole ainut mahdollinen, tai sitä että erimieltä oleva ei ole henkilökohtaisesti
heitä vastaan. Heille jokainen keskustelu on oman mielipiteensä väkisin läpi
ajamista ja vahvistamista, toisin sanoen vastapuolen hiljentämistä.
Nykyisin nämä nuoret toimivat sosiaalisen median
moderaattoreina ja yhteisöjohtajina, heille on uskottu valtava määrä valtaa.
Nykyään yhä useammin näkee poliittisista syistä tapahtuvia palvelun käyttökieltoja
eli banneja, jotka ovat näiden uhreiksi joutuneille hyvin raskaita henkisesti.
He menettävät mahdollisesti ainoan keinon pitää yhteyttä ystäviinsä, yhteisöihinsä
ja jopa sukulaisiinsa, vain koska milleniaali on työntänyt herneenpalon
nenäänsä jostakin harmittomasta sanasta tai kuvajaosta.
Ongelmaahan ei olisi jos, nämä valtaansa väärinkäyttäjät olisivat
ymmärtäneet keskustelun tärkeyden, he olisivat ottaneet selvää, mikä jutun
juoni on ollut, kuin että vain kylmästi estäisivät kaikki.
Debatissa, tai väittelyssä ei ole aina tarkoitus löytää
voittajaa, vaan lähinnä löytää yhteinen sävel kompromissien avulla, tähän varsinkaan
sosialisti ei nykypäivänä kykene. He eivät kykene kuuntelemaan vaan odottavat holhoavasti
omaa puheenvuoroaan, ja sen tullen he paasaavat asiaansa ikään kuin ylhäältä
päin annettuna ainoana totuutena.
Minun sukupolvelleni kyllä toitotettiin joka kouluasteella sitä,
että keskusteleminen ja muiden huomioon ottaminen on kaiken yhteistyön ja
yhteisen asian kehittämisen tärkein asia. Tämä on nykyään varsinkin opetuksessa
unohdettu ja nyt painotetaan minäminä -kulttuuria, ole sitä, ole tätä, kunhan
olet sinä. Tällä mentaliteetilla varustettu henkilö, ei tuon jälkeen osaa edes
ajatella toisin ja on siten hyvin ongelmallinen toimimaan minkään yhteisen
asian kanssa järkevästi ja varsinkin politiikassa tai yritysmaailmassa.
Monet tahot, lähinnä sosialistit ovatkin käyttäneet tätä
hyvin hyödykseen ja ovat asettuneet muun muassa pedagogin asemiin ja syöttävät
omaa maailmankatsomustaan ja poliittista mielipidettä nuorille mielille jo
hyvin alusta lähtien, he ikään kuin luovat nuoristamme ajatussotilaita.
Myös populaarikulttuurilla on vahva vaikutus minäminä -kulttuurin
luomiselle, kun jokainen hemmetin räppäri hökälöi ikään kuin oman elämänsä
kokemuksista, nousee aina pääkohdaksi yksilö. Mikään ei enää tue normaalia
yhteistä maailmankatsomusta, perhettä ja läheisyyttä, kaikki halutaan nähdä
yksilön näkökulmasta, jopa mainokset internetissä.
Joten mikä neuvoksi, mikä saisi katkaistua käärmeeltä pään?
